Asiaa ystävyydestä

Tulipas nyt tämäkin mieleeni miten pienestä voi joskus ystävyydessä olla kyse.
Ei aina oiken ymmärrä toista, vaikka toisen olis tuntenutkin kauan. Tulee riitoja, joskus ne voi helposti sopia, joskus ei..kohdalleni tuli tällainen jota ei voi ymmärtää..vaatii miettimistä.
Olen kauan tuntenut ystäväni,mutta viimeaikoina hän on alkanut kadehtia asioita joita minulla on, on ollut eripuraa siitä et en anna hänelle tavaroita joita omistan. Hänellä on niin sanuttu pakko saada-oireilu..tai siksi mie sitä kutsuisin.
Eli pakko saada kaikki mitä toisella on tavalla tai toiselle..käyttää hyväksi toisen periksi antamista. Tää on vienyt voimia minulta, hyvää hyvyyttäni annan perikis ja luovutan,kun en jaksa riidellä..Riitaa tuli viimeksi peltitarjottimesta jonka vaihdoin vanhaan ompelukoneeseen toisen kaverin kanssa..tää toinen väitti et olin luvannut sen hänelle,vaikken ollut koskaan niin sanonut..ja siitä hän sitten suuttui ja sanoi ystävyyden irti--olen kuulemma epäluotettava ystävä kun en hänelle anna tavaroita..
onko kaikki oikeesti niin materiaa??liittyykö kaikkeen vain tavarat..minusta ystävyys on lhaja jo sinällään ja sitä vaalitaan olemalla rehti ja rehellinen toistaa kohtaan.
itse olen avoin ja rehellinen..anna paljon ja saan vähän tyyppiä..mutta minulle on tärkeämpää antaa toiselle iloa ja aikaa,ei niinkään tuota maallista tavaraa..

anteeksi tää purkautuminen,mutta pakko jonnekkin kirjoittaa kun painaa vähän tää asia mieltäni..
tää oli lyhykäisyydessään näin
kyse on varmaan mieltymyksestä samanlaisin tavaroihin..mene ja tiedä..